Tapasin viikolla muutaman yrittäjäkollegan. Keskustelumme ohjautui kuinkas ollakaan kasvuyrittämiseen. Seuraavaassa yhteenveto päätelmistämme.
1. Ne, jotka Suomessa kovimmin huutavat kasvuyritysten tarpeesta, eivät koskaan ryhtyisi itse yrittäjiksi saatika kasvuyrittäjiksi.
Innovaatiomantran lisäksi Suomeen on rantautunut Kasvuyritysmantra. Erityisesti mantran hokemisessa ovat kunnostautuneet poliitikot ja korkeat virkamiehet. Se on sinänsä selvä. Heidän budjettinsa ja palkkansa suuruus riippuu nimeen omaan yrityksistä. Jolleivät yritykset kasva ja maksa enemmän veroja sekä työllistä, on edessä budjettien supistuminen. Olan yli on helppo huudella.
2. Verolainsäädäntö ei tue kasvuyrittämistä.
Suomalaisessa verolainsäädännössä tunteet näyttelevät suurta osaa. Verolainsäädäntö ei siis ole rationaalista. Samaiset poliitikot ja virkamiehet, jotka toisaalla huutavat kasvuyritysten perään, tekevät toisaalla verolainssädäntöä, joka ei tue kasvuyrittämistä.
Tässä voisimme ottaa mallia vaihteeksi idästä eli Virosta. Virossa yrityksen voittoa ei veroteta, jollei sitä oteta ulos yrityksestä. Siis vain se osa voitosta verotetaan, jonka yrittäjä ottaa itselleen yrittämisen palkkiona. Se raha, joka Suomessa menee vuosittain valtion kassaan jää Virossa käytettäväksi yrityksen kasvuun.
3. Yrittäjän riski moninkertaistuu lähdettäessä havittelemaan kasvua
Yrittäjälle ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on valtavan suuri askel. Samoin vielä viidennenkin. Sitä ei moni palkannauttija tule ajatelleeksi. Todennäköisesti siinä käy niin, että yrittäjän oma korvaus yrittämisestä ainakin hetkellisesti pienenee. Mutta se on investointi yrityksen kasvuun. On selvää, että enää sadannen henkilön palkkaaminen ei rasita yrittäjää lähellekään samassa suhteessa.
Kasvuvaiheessa kaikki yrityksen tulo täytyy ohjata takaisin yrityksen kasvuun. Jälleen yrittäjä kiristää vyötään suurempien tulevaisuuden tuottojen toivossa. Kun edellä mainitusta verolainsäädännöstä johtuen valtio vielä vie mahdollisesta voitosta osansa, on yrityksellä maksetun veron verran vähemmän varoja kasvun rahoittamiseen. Ja suurin osa yrityksistä joutuu maksamaan verot vielä ennakkoon.
4. Ilman ulkopuolista rahoistusta ei kasvaminen onnistu, josta seuraa yrittäjän päätäntävallan pieneneminen.
Suurimmalle osalle yritykyksistä orgaaninen kasvu ei riitä. On kasvettava nopeammin, josta seuraa ulkopuolisen rahoituksen tarve. Rahoitusinstrumentteja on useita aina perinteisestä pankkilainasta pääomasijoittajien pääomalainaan asti. Jokaisessa tapauksessa yrittäjä joutuu joko kanittamaan omaisuutensa (jos sitä sattuu olemaan) tai luopumaan osasta yrityksen omistusta. Tästä seuraa päätäntävallan kaventuminen, joskus jopa vähemmistöön jääminen.
5. Edellämainituista huolimatta iso osa yrittäjistä haluaa yrityksensä kasvavan.
Kaikesta huolimatta moni yrittäjä haluaisi kasvattaa yritystään. Motivaatioita on useita. Ahneus lienee kuitenkin se suurin ja sinänsä ihan hyväksyttävä motivaatio.
